On kiirettä pitänyt, on...

Nyt olen jo sen verran takaisin omassa normi-elämässäni, että ollaan Pinskin kanssa jopa urakoitu tottiksen suhteen. Se alkaa nyt mielestäni oleen aikas hyvällä mallilla.

Pennut kasvaa ja komistuu, ja ne harjoittelevat kävelemistä. Tai itseasiassa se pystyyn nousu taitaa olla vaikeampaa. Niin ja tietysti pystyssä pysyminen. Pari pentua on jo yllättävän hyviä siinä.

Mustalla nauha-tytöllä on toinen silmä ihan pikkiriikkisen sirrillä.

Nipsuttelin pennuilta eilen kynsiä tylsemmiksi, kun olivat semmoiset neulat niillä tassuissa että Allun maha on ihan täynnä punasia naarmuja. Kannuskynnet tosin jätin vielä nipsuttelematta.

Mun on pitänyt tässä ottaa yksittäiskuvia pennuista, mutta mitäpä tässä on kerennyt niin, yritän huomenna ehtiä. Tai lauantaihan on vapaa.

Alin kanssakin on otettu pikkasen imutusta ja istumista, ja maahanmenoa tietysti. Mutta lähinnä sen kanssa harjoitellaan nyt ihmisten/polkupyörien/autojen ohittamista rauhassa. Jälkeäkin on tehty jonnin verran. Alilla on tosi hyvä nenu...

Allun kanssa silloin tällöin tehdään jotain kivaa pientä, mutta huomaan ilmeestä ja olemuksesta, että se alkaa niin tympiintyä jo, se ei vissiin malttais olla vaan "lenkki-koira" enää, vaan pitäs harrastusten jo jatkua... No, onhan sen kanssa koko ikänsä harrastettu pk-maastolajeja.

Jaahas, jospa sitä taas menis pentulaatikkoon vaivaa pentuja... On ne vaan niin äärettömän söpöjä.

Pian tulee lisää kuvia...

On kuuma ja paarmoja, eikä ulos voi kertakaikkiaan mennä, on hyvä syy istua tietokoneella ja vaan olla...

Käytin tosin Allun ja Pinskin lenkillä aamusta, ja jo silloin oli kuuma ja paljon paarmoja. Pinskin hain tänään niin kotia takas mutsin luota hoidosta, sen takia käytiin tyttöjen kanssa lenkillä että lähdetään uudelleen tutustuttaminen siitä. Kotia kun tultiin homma olikin sit ihan jees, tosin Pinski haluis laatikolle kakaroita ihmettelemään, mutta ihan sinne asti ei Allu päästä, muuten ovat ihan ok. (Eipä Allu päästä sinne laatikolle poikiakaan)

Mutta, tässäpä nyt niitä odotettuja lapsien kuvia. Nimiä ei ihan vielä paljasteta...

Harlekiini tytöt;

Harlekiinipojat;

Mustat tytöt;

Ja pikkunen musta poika;

Kiitoksia pentu-onnitteluista kaikille.

Pennuilla lähtee "mopo käyntiin" kun niitä rapsuttaa kyljistä; hiukan suloo...   Paino on kaikilla nousussa (kellä enemmän ja kellä vähemmän, on joukossa pari ahnetta possua) mutta siis kaikki ovat toistaiseksi varsin reippaita pentuja, huutavatkin jo kun hyeenat. Mun mielestä sakemannit oli paljon hiljaisempia tässä vaiheessa, mutta toisaalta taas, niitä olikin vain 4...

Huomenna tai ylihuomenna yritän ottaa lisää kuvia pennuista, olen vielä aika sekaisin, varsinkin rytmin kannalta. Onneksi on lomaa tää viikko. Olisin varmaan ollut tosi enkeli tiskin takana jos töissä olisin ollut.

Aluna on edelleen väsynyt, mutta hyvä ja selkeesti onnellinen äiti. Välillä se vinkuu kilpaa pennun kanssa, ei vissiin tiedä mitä tehdä, kunnes avitan vauvan tissille niin sit hiljenee. Ei silti eipä noita kauheasti tartte enää autella, hiukan olen pitänyt silmällä tapahtumia vaan enää, mutta eilen vielä autoin. Mutta on ollut hyvä imu alusta lähtien kaikilla. Sakemanneja joutui enempi autella.

Kai sitä menis vielä ruokkii Allun ja tsekkaa laatikon, ja jos sitten pääsisi nukkumaankin.

Huh huh, olipas se urakka, vieläkin on ajantaju hiukka hukassa, olen tosiaan valvonut lauantaista. Siitä asti on Aluna tehny synnytystä. Itse synnytys sitten olikin nopea ja helppo. 7 kakaraa tuli n. puolen tunnin välein toisistaan. Aluna oli rauhallinen viimeseen pentuun asti, hiukan oli miellyttävää. Itsekin onnistuin vissiin olemaan aika rauhallinen. 

Nyt täällä on toistaiseksi kaikki ok, Allua ei meinaa saada edes tarhaan pissille. Pojat on ihan ookoo, Otto ei enää kyttää ja ulise portin toisella puolella, ja Ali ei taida tietää ollenkaan mitä tapahtui, se tietää vaan että keittiöstä kuuluu outoa ääntä, ja että siellä on yksi äkäinen akka-beussi... Ja Pinski tulee varmaan kotia takas tällä viikolla, saa nähdä mitä se tuumaa sit...

Ja mikä on äärettömän suloista; pienenpienet kaksoiskannukset joka mugelolla...

Tässä niitä kuvia ekalta päivältä...

Oolrait, Avataran B- pentue is in da house.

4 harlekiinia; 2 urosta ja 2 narttua. 3 mustaa ruskein merkein; 1 uros ja 2 narttua. - Sen seitsemän siis niin... Syntyivät eilen yöllä.

Laitan valokuvia jahka kerkiän, on hiukan väsy olo nyt kun on valvonut 2 yötä putkeen... Aluna on kanssa todella väsynyt urakasta, silti hoitaa lapset ja söikin tuossa jo hiukan... Otto auttaisi muuten lasten hoidossa mielellään, mutta se ei pääse Alunan ohi.

HYVÄÄ JUSSIA KAIKILLE!!! 

Kun kerta pitää ilman kaljaa jussina olla ja varrota noita Allun pentuja, miksei siis tekis jotain hyödyllistäkin. Mentiin Pinskin kanssa sit jäljelle.

Jäljen pituus tällä kertaa alle satanen, koska viimeksi oli hiukan tympääntymistä huomattavissa Pinskistä. Vanhetusaika noin puolisen tuntia.

Taas olin jäljelle jättänyt nameja satunnaisesti, ja lopussa odotti taas pallo. Tarkasti ajoi, tosin pari hairahdusta tuli, mutta korjas ookoo itse itsensä takaisin jäljelle. Vauhti ehkä aavistuksen hidas metsäjäljelle, mutta on pääasia tässä vaiheessa vielä että ajaakin tarkasti. Ei siis juokse jäljellä, ihan rauhassa sain kävellä. Päänvaivaa tuottamaan oli vahingossa yksi merkki tipahtanut jäljelle (puusta johon sen kiinni laitoin) mutta hyvin jatkoi Pinski siitäkin eteenpäin, aikansa tosin pyörittyään sen merkin kohdalla.   Ihan ookoo.

Ennen jälkeä tehtiin myös pieni leluruutu. Se meni ookoo, harjoiteltiin nyt lähinnä lelun tuontia mulle asti pudottamatta, ja luovutusta oikeaoppisesti.

Röntgenkuva tuplas ultran tuloksen pentujen lukumäärästä.  Tulossa onpi ihan mukavan kokonen sakki.  Nyt vain sitä tuloa sitten odottelemaan.   Aluna viihtyy laatikossa jo paljon (tänään oli hiukan jo siellä "järjestellytkin"), ja mä toivoisin että se jaksais vielä muutaman päivän pidätellä, että mulla kerkeis alkaa loma...

Muuten täällä kaikki suht ookoo, Pinskin kanssa käytiin eilen treenaamassa mm. hyppyjä, jotka meni ok. Niitä siinä hiukan useampikin sit otettiin.  Ali kasvaa, ja oppii täällä kaikki pahat tavat toisilta. Ollaan käyty sen kanssa kaupungilla muutamaan otteeseen tutustumassa erilaisiin ääniin ja ohikulkeviin ihmisiin. Makkararuutuja on myös tehty, kohta aloitetaan jälkitouhuilukin. Kyllä nää kesäpennut on mukavia, kun niiden kanssa saa touhuta kaikkea pientä kivaa jo heti alusta...

Ihan ensimmäinen oma koirani, Riki, lähti tänään Sirun luo sateenkaarisillalle.

Rikin kanssa aikoinaan aloiteltiin harrastusuraa, joskin ei päästy siinä pitkälle kun muut asiat vei sillä hetkellä mennessään. Yhdet möllitoko-kisat kerettiin käymään Keuruulla kauan aikaa sitten, kuten pitkä-aikaisemmat KSKK:n jäsenet varmasti muistaa...

Riki oli kuollessaan jo huimat 14 vuotta vanha, mikä on aika hyvä ikä collielle. Joskin silloin kun Rikin aikanaan Jämsänkoskella otin itselleni, olivat lyhytkarvaiset colliet vielä harvinaisia Suomessa. Niitä oli silloin vain noin parisen sataa...

Riki vietteli eläkepäiviään mutsin luona, kunnes pikkuhiljaa alkoi vanhuus vaivata, ja lopulta piti sitten tehdä se vaikea päätös.

Suru on kova, vaikka tietää että parempi näin Rikin kannalta, jolta oli jo lähes kuulo- ja näköaisti mennyt, ja osa tasapaino-aististakin, mutta jaksoi silti vaan sinnikkäästi eteenpäin...

Nuku rauhassa, Riki.

Alunan masu-asukit liikkuu! -Tai mitä nyt mahtavatkaan jumpata siellä. Kertakaikkiaan ihanaa katseltavaa... Juhannus lähestyy...

Sanna toi meille eilen lainaksi Oton vanhan pesälaatikon, joka on aivan hirveän iso loota, mutta vankkaa tekoa. Tää ilta meni melkein sitä pestessä. 8 vuodessa sitä likaa ehtii jo pikkasen kertyä...

No kuului meidän iltaan vielä Alin tutustuminen lampaisiinkin. Aika innokkaasti poju suhtautui kavereihin, mutta silti sopivan rauhallisesti ikään nähden. Lähinnä se oli tarkkailemista uutta asiaa kohtaan. Uskaltautui jopa haistelemaankin yhtä lammasta. Lammas tosin oli eri mieltä Alista ja sen haistelusta...   Kikkarat olisivat myös kelvanneet, niinkuin Allullekin aikoinaan paimennustaipparissa.